maanantai 28. helmikuuta 2011

Ready for Carnaval!

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi, joten täytyykin tässä infota missä mennään ja miten mennään. Tai ollaan menty.

Rion Che Lagarto-hostellissa tutustuimme moniin niin huippuihin ihmisiin. Ehkä tärkeimmiksi meille jäivät Cesar ja Juan. Pojat ovat kämppiksiä ja asuvat Buenos Airesissa, jonne mekin olemme jossain vaiheessa reissua suuntaamassa. Juan on ihan hurjan puhelias ja Cesar enemmän hiljainen toiminnan mies. Näiden kahden aivan mahtavan hepun kanssa sitten tuli hengailtua Riossa ja hauskaa oli.


Rio de Janeirossa vietettyjen päivien aikana pääsimme kokemaan kaikenlaista unohtumatonta. Kävimme virittäytymässä tuleviin tunnelmiin karnevaaliharjoitusten myötä, joissa menoa ja meininkiä todella riitti!



Silmäniloa Joonakselle...




...ja Annulle.




Meillä ei ollut Riossa kertaakaan karttaa mukana. Hyvillä ohjeilla (ja hyvällä muistilla?) selvisimme loistavasti paikasta toiseen. Cesar vei meidät karnevaaliharjoitukseen perinteisellä Please follow me -tyylillä.


Sunnuntaina pakattiin tavarat ja lähdettiin kevyelle bussiajelulle Florianópolisiin. 18 tunnin matka turvotti jalat muttei mieltä. Matkalla pidettiin kielikurssia (Ice Age dubattuna portugaliksi) ja perillä asioimme jo sujuvasti paikallisella kielellä. Olemme Ilha de Santa Catarinalla Barra da Lagoan kylässä. Täällä on rento kalastus- ja surffauskulttuuri, biitsiä riittää ja dyyneillä on huhun mukaan hyvä sandboardailla. Mukava päästä laskuhommiin tänäkin talvena!

Ilha de Santa Catarinan tunnelmiin ja kuviin tuonnempana.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Rio de Janeiro

Tämä maisema on ollut meillä viimeiset kuukaudet tietokoneen taustakuvana. Oli aika jännä nähdä se omin silmin +30 asteen lämmössä. Etsittiin luotettavan näköistä ihmistä ottamaan meistä kuvan, ja päädyimme meitäkin valkoisempaan, mustiin pukeutuneeseen kaveriin. Kuvaustilanteessa käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Annu: ”Kysy tuolta.”

Joonas: ”Can you take us a picture?”

Helsinkiläinen mies: ”Joo, kyllä mä voin ottaa kuvan.”

Cristo Redentor. Paikallinen Puijon torni – rakennelma korkean, metsäisen mäen päällä keskellä metropolia. Vaikuttava kokonaisuus ja loistavat näkymät joka suuntaan Rio de Janeiroon.

Brasilian julkinen liikenne kulkee pitkälti kumipyörillä. Kristus-patsaalle vie kuitenkin pieni juna, joka paluumatkalla vuorelta alas joutui ongelmiin vaihdevian vuoksi. Matkustajat vaihtoivat junaa ja perille päästiin kolme varttia myöhässä. Kuinka kotoisaa.

Ipanema. Hankala ymmärtää, miltä hiekkarannan ympäröimä suurkaupunki näyttää, ennen kuin sen näkee itse. Rio on ollut mahtava paikka aloittaa matka, joka on yllättänyt länsimaisuudellaan, mutta tämähän onkin lännemmässä kuin esimerkiksi Suomi.

Kalkkilaivan jauhovastaavasta punaniskaksi

Olo on epärealistinen. Täällä Etelä-Amerikassa nyt sitten ollaan. Rio De Janeiro pitää sisällään todella paljon. Tämähän on aivan valtava. Paljon on ihmeteltävää, sympaattisia ihmisiä ja koomisia piirteitä. Tulimme parissa tunnissa Rion pohjoisosista etelään. Kaupunki on miljoonakaupunki, ei mikään järjettömän väkirikas mutta reilusti enemmän asukkaita kuin Suomessa.

Lennot meni hienosti, Pekka Virran sanoin pasta naamaan ja videoita katsomaan. Olimme Rio de Janeirossa viiden aikaan aamulla. Kävimme kentällä siirtämässä nälkää pão de queijolla ja sandwicheilla parin joensuulaisen fysioterapeuttivaihtarin kanssa ennen bussimatkaa Ipanemalle ja hostellille.

Varoimme keskipäivän aurinkoa. Ostimme aurinkorasvaa suojakertoimella 30. Olimme rannalla ehkä kolmesta viiteen ja silti, SILTI, Joonaksen niska on punainen. Haha! Annu ei sen sijaan palanut juuri ollenkaan, muuten kuin jalkapohjista(!), koska hiekka oli niin polttavaa. Toisekseen jälkimmäisenä mainittu meinasi heittää näin ensimmäisen reissupäivän kunniaksi veivinsä Atlantin kovissa aallokoissa. Mieleen ei tietenkään pälkähtänyt, että kolmimetriset aallot voivat olla vaarallisia. Ilon kiljahdukset vaihtuivat pienoiseen paniikkiin, kun valtava vesimassa vetäisi alleen. Mitään ei kuitenkaan käynyt ja tätäkin kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa reissua!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Vamos a la playa!

"No, mitkä fiilikset?" Kone kohti Rio de Janeiroa lähtee puolen tunnin päästä. Tunnelma on mahtava. Luottavaisin mielin mennään, odottavalla kannalla. Kahdenkymmenenneljän tunnin päästä maataan Ipanemalla, mutta muuten ei tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kerrotaan meiningistä lähempänä kohdetta!