Kalkkilaivan jauhovastaavasta punaniskaksi

Olo on epärealistinen. Täällä Etelä-Amerikassa nyt sitten ollaan. Rio De Janeiro pitää sisällään todella paljon. Tämähän on aivan valtava. Paljon on ihmeteltävää, sympaattisia ihmisiä ja koomisia piirteitä. Tulimme parissa tunnissa Rion pohjoisosista etelään. Kaupunki on miljoonakaupunki, ei mikään järjettömän väkirikas mutta reilusti enemmän asukkaita kuin Suomessa.

Lennot meni hienosti, Pekka Virran sanoin pasta naamaan ja videoita katsomaan. Olimme Rio de Janeirossa viiden aikaan aamulla. Kävimme kentällä siirtämässä nälkää pão de queijolla ja sandwicheilla parin joensuulaisen fysioterapeuttivaihtarin kanssa ennen bussimatkaa Ipanemalle ja hostellille.

Varoimme keskipäivän aurinkoa. Ostimme aurinkorasvaa suojakertoimella 30. Olimme rannalla ehkä kolmesta viiteen ja silti, SILTI, Joonaksen niska on punainen. Haha! Annu ei sen sijaan palanut juuri ollenkaan, muuten kuin jalkapohjista(!), koska hiekka oli niin polttavaa. Toisekseen jälkimmäisenä mainittu meinasi heittää näin ensimmäisen reissupäivän kunniaksi veivinsä Atlantin kovissa aallokoissa. Mieleen ei tietenkään pälkähtänyt, että kolmimetriset aallot voivat olla vaarallisia. Ilon kiljahdukset vaihtuivat pienoiseen paniikkiin, kun valtava vesimassa vetäisi alleen. Mitään ei kuitenkaan käynyt ja tätäkin kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa reissua!