Lopun ajat

Lauantaina 16.4. ylitettyämme rajan takaisin Brasiliaan teimme yhden yön pit stopin Porto Alegressa Curitiban bussia odotellessa. Majoituimme näyttävästi Hotel Ritzissä. Ei ihan se Ritz, mikä ensimmäisenä tulee mieleen, mutta varsin kelvollinen yöpaikka kumminkin. Kävimme lauantaina paikallisessa kauppahallissa syömässä ja ihmettelemässä brasilialaista toimintaa kuukauden tauon jälkeen. Sunnuntaina kävelimme ympäriinsä mäkisessä kaupungissa, chillailimme joenrannassa ja söimme loisteliaat brasilialaismätöt jalkakäytäväravintolassa: kolmella ja puolella eurolla loputon satsi pihviä, salaattia, ranskalaisia, riisiä ja tummia papuja. Mahtavaa!





Maanantaiaamuna saavuimme Curitibaan ja jatkoimme suoraan kohti rannikkoa. Puolen päivän aikaan ankkuroimme Ilha do Melille, ”Hunajasaarelle.” Saarella ei ole autoja eikä muitakaan moottoroituja ajoneuvoja. Kaikki tiet ovat hiekkapolkuja, joita pitkin voi kävellä vaikka autiolta hiekkarannalta toiselle. Saimme olla alkuviikon käytännössä kahdestaan koko saarella, pahimmillaankin samalla rantakilometrillä oli alle kymmenen ihmistä. Jos joku paikka on lähellä maanpäällistä paratiisia, niin se on todellakin tämä.
















Kiirastorstaina paikallisia alkoi valua pääsiäisen viettoon, ja me lähdimme pois alta kohti Rio de Janeiroa. Pääsiäinen oli vähällä aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä emme olleet miettineet hostellivarauksia emmekä matkalippuostoksia lainkaan Ilha do Meliltä eteenpäin. Nopea googletus torstaina kertoi, että Rion hostellit alkoivat olla täynnä. Saimme kuitenkin jonkun varauksen lähetettyä, joskaan siihen ei koskaan vastattu. Myös suorat bussiyhteydet oli buukattu täyteen, joten jouduimme kikkailemaan matkan lyhyemmissä pätkissä.

Lopulta venematkan ja (kahden sijaan) viiden eri bussin kombinaatiolla saavuimme 22 tunnin matkan jälkeen taas Rio de Janeiroon. Varaamamme ”hostellihuone” osoittautui 40-neliöiseksi asunnoksi olohuoneella ja keittiöllä, sijainti 800 metriä Copacabanalta. Olemme tässä silti vain kolme yötä, sillä reissun viimeiset yöt vietämme ihan oikeassa hotellissa merenrannassa.

Valtra Copacabanalla

Eläminen päivä vain ja hetki kerrallansa on mahtavaa. Vaikka jokin tuleva tapahtuma, kuten pääseminen Rio de Janeiroon, vaikuttaa ylitsepääsemättömän hankalalta, on mukava tuudittautua siihen, että kävi miten kävi, niin elämä jatkuu. Tämä pätee niin matkustamiseen kuin esimerkiksi suunnittelemattomaan opetusharjoittelutuntiin, joka päättyy joka tapauksessa kolmen vartin jälkeen.

Reissu alkaa lähestyä loppuaan, mutta vielä ei ole aika tehdä mitään kirjallisia yhteenvetoja matkasta. Torstai-iltana lähtee lento Pariisin kautta Helsinkiin ja kotiin Jyväskylään ehditään sopivasti vapun viettoon. Nyt nautitaan täysillä lämmöstä, auringosta, musiikista ja tästä mahtavasta maanosasta. Seuraavan kuvasarjan myötä tahdomme toivottaa hyvää pääsiäistä itse kullekin!