Hyvät ilmat

Buenos Airesin suurkaupunkialueella asuu 13 miljoonaa ihmistä. Tulimme torstaina 31.3. kaupunkiin ja valitsimme hostellin, jota ratsastusseurueemme ranskalainen oli suositellut. Samassa hostellissa olivat tietenkin ne samat kuusi suomalaista, jotka tapasimme Iguazulla. Pari viikkoa sitten hyvästellessä Joonas heitti, että ”nähdään sitten Buenos Airesissa”, koska kävi ilmi, että sattuisimme kaupunkiin yhtä aikaa. Nähtiin.

Katujamit

Buenos Airesin viikko oli aktiivinen ja sisälsi huomattavan määrän kävelyä. Metro on olemassa, ja sen kartta on avoimen kämmenen muotoinen: jos olet etusormen kärjessä, sinun pitää käydä kämmenessä vaihtamassa linjaa päästäksesi keskisormeen. Niinpä liikkuminen jalan on monesti nopein vaihtoehto, koska isossa kaupungissa myös liikenne on suurta ja ruuhkat todennäköisiä.

Näkymä hostellin kattoterassilta

Cristian, paikallinen taiteilija, jolta ostimme pari hienoa taulua

Tapettijazz-kokoonpano hostellin baarissa

Mukavia hahmoja. Vasemman laidan mies on 78-vuotias.

Riossa tapaamamme Juan lupasi toimia paikallisoppaana kun tulisimme Buenos Airesiin. Herra tuli välittömästi torstaiaamupäivänä hakemaan meidät hostellilta, ja kävelimme päivän Juanin opastuksella keskusta-alueella. Myöhemmin katsoimme matkaoppaasta, mitä must-see -nähtävyyksiä keskustassa on, ja totesimme nähneemme ne kaikki. Iltapäivästä lähdimme ostamaan ruokaa supermarketista. Hyllyjen välissä törmäsimme luonnollisesti tukholmalaiseen Robiniin, joka oli Cordobassa samassa hostellissa kuin me. Olikin ollut puhetta, että nähdään vielä tämän reissun aikana.

Likaisen sodan aikana kadonneiden omaiset ovat 80-luvulta saakka järjestäneet tällaisen kulkueen joka viikko kaikissa Argentiinan kaupungeissa. He jatkavat siihen saakka, kunnes hallinto kertoo heille kadonneiden hautapaikat, jotta heidät voitaisiin haudata kunniallisesti, ja jottei hallinto luule, että heidän tekemänsä julmuudet olisi unohdettu.

Casa Rosada, presidentinlinna

Heti ensimmäisenä iltana kävimme katsomassa tulisen argentiinalaisen tangoshown. Puolentoista tunnin spektaakkeli oli täynnä tanssia, musiikkia ja pieniä näytelmäkohtauksia. Tangoesityksiä järjestetään ympäri kaupunkia, me kävimme legendaarisessa Cafe Tortonissa, jota Juan meille suositteli.

Perjantaina henkilökohtainen oppaamme haki meidät taas kierrokselle. Kävimme Caminitolla, joka on pieni kortteli täynnä kuvauksellisia, värikkääksi maalattuja taloja Buenos Airesin alkuperäisen sataman alueella. Sieltä menimme kaupungin uuteen satamaan, Puerto Maderoon, joka on keskustan välittömässä läheisyydessä ja jossa asuntojen hinnat huitelevat samoissa lukemissa kuin Lontoossa ja Manhattanilla.

Siitä harvinainen museo, että kaikkeen sai koskea, ja niin myös tehtiin.

Lauantaina näimme viimein myös Cesarin, Juanin kämppiksen, joka oli myös Riossa puolitoista kuukautta sitten. Cesar painaa kymmentuntisia työpäiviä IBM:llä, jonka jälkeen on muutama luento yliopistolla. Viikonloppuisin on sentään vapaata. Kolmaskin kämppäkaveri Cris tuli mukaan, kun lähdimme viettämään lauantaipäivää Palermon kaupunginosan puistoihin.

Suurkaupungin asukkaat purkavat stressiä julkisella tyynysodalla: joka lauantai parin tunnin taistelu, kaikki kaikkia vastaan. Varmasti rentouttavaa!

Jo Riossa Juan lupasi tehdä meille pizzaa, kun tulemme Argentiinaan. Tämä lupaus piti, ja illalla söimme mahtavat pizzat poikien 10. kerroksen kämpän kattoterassilla. Aikamoisia hetkiä. Mahat täynnä suuntasimme yökerhoon, josta lähdimme ensimmäisten joukossa puoli kuuden aikaan nukkumaan.

Sunnuntaina lähdettiin katsomaan jalkapalloa. Eikä ihan mitä tahansa potkiskelua, vaan Boca Juniorsin peliä. Alkuasetelmat olivat aikamoiset, sillä vastassa oli sarjajohtaja ja hallitseva mestari Estudiantes, joka tulee naapurikaupungista La Platasta. Siis paikallinen KalPa vastaan JYP. Bocan, 31-kertaisen Argentiinan mestarin, kausi on alkanut yskähdellen ja joukkue oli seitsemän kierroksen jälkeen vasta sijalla 17, neljänneksi viimeisenä. Lisäksi Bocan edellisestä kotivoitosta oli kulunut 112 päivää, mitä sanomalehdissä toitotettiin aika tavalla.

Stadionilla oli 50 000 ihmistä, ja meininkiä voitte vain kuvitella. Välillä, kun malttoi itse pysähtyä aloilleen, huomasi miten koko stadion heiluu ihmisten hyppiessä katsomossa. Bocan riveissä pelaa Argentiinan maajoukkuemies Riquelme, joka muutamasta oivaltavasta syötöstä ja hienosta maalista huolimatta oli pieni pettymys: laiska ja juuri sellainen diiva, kuin jälkeenpäin lukemamme Wikipedia-artikkeli antaa olettaa. Peli itsessään oli todella viihdyttävä, eikä latinoille ominaista filmaustakaan ollut ennen kuin pelin loppuvaiheessa kun pojilla alkoi olla vähän väsy. Boca voitti matsin 2-1 viimeisen minuutin maalilla.

Riquelmen 1-1 -tasoitus

Pelin jälkeen

Maanantai-iltana hostelli järjesti ilmaisen tangotunnin, jossa käytiin perusasioita asennoista askeliin. Tuntui vaikealta, ja oltiin että ollaanpa me huonoja, jotain musiikinopettajia pitäis tulla eikä osata tanssia. Parinvaihdon jälkeen todettiin, että taidetaan me olla sittenkin ihan hyviä. Myös opettaja kehui meitä ja tuli hyvä mieli.

Los maestros

Saksalainen taidonnäyte

Kahden ansaitun välipäivän jälkeen oppaamme Juan palasi jälleen tiistaina kuvioihin. Vietimme Aasia-teemapäivän: lounas Chinatownissa, jonka jälkeen rauhallinen iltapäiväsiesta Jardín Japonésissa, japanilaisessa puutarhassa. Kävimme vielä yksillä Hard Rock Cafessa, ennen kuin hyvästelimme loistavan guidemme. Näimme, teimme ja kuulimme paljon sellaista, mitä pelkän Lonely Planetin varassa operoivat matkustavaiset eivät tiedä tai edes osaa etsiä.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona 6.4., ja me poliittisesti valveutuneina kansalaisina halusimme olla osa demokraattista päätöksentekoa ja käydä uurnilla vaikka täällä maailman ääressä. Kävimme suurlähetystössä äänestämässä, ja sen jälkeen lähetystö tarjosi asiaankuuluvat äänestyskahvit. Ehdottomasti yksi reissun kohokohdista!

Vielä ennen kahdelta Uruguayhin lähtevää laivaa kävimme Recoletan hautausmaalla, jota monet olivat suositelleet. Recoletaa jos jotain voi hyvällä syyllä kutsua nekropoliiksi.

Annu kävi kuvaamassa kansansuosikki Evita Peronin hautaa

Otimme hautausmaalta taksin hostellin kautta satamaan puoli yhdeltä, tuntia ennen lähtöselvityksen sulkeutumista. Liikenneruuhka aiheutti pientä jännitystä ehtimisen suhteen, ja kun matkan varrelle osui vielä mielenosoitus (joita Buenos Airesissa on vuoden jokaisena päivänä), oltiin varmoja, että vaihtokelvottomat laivalippumme jäävät käyttämättä. Viisi minuuttia ennen puolta kuski jätti meidät kyydistä tietyön vuoksi joen väärälle puolelle, josta terminaalirakennus tosin jo näkyi. Silta, jolle hän meidät jätti, oli tietysti suljettu korjaustöiden vuoksi. Juoksimme parin sadan metrin päässä olevalle seuraavalle sillalle rinkat selässä ja släbärit jalassa, ja lopulta litimärkinä hiestä ehdimme laivaan. Paattiin astuessamme meille vilkutteli pitkä ja laiha hahmo, ruotsalainen Robin, tuttu Cordobasta ja supermarketista. On se pieni se maailma.

Nyt olemme siis Uruguayn puolella Colonia del Sacramentossa, joka on rauhallinen ja kaunis vanha kaupunki. Keskiviikkoiltana kävimme syömässä ja vietimme iltaa ruotsalaisseurassa, sillä Robinin ja tämän siskon Rebeccan lisäksi tapasimme malmölaisen pariskunnan. Hanna sisustaa Ikean kuvastojen huoneita, joten naisväellä riitti juttua aika lailla, ja Pelle oli muuten vaan niin ruotsalainen, että puheenaiheita oli helppo löytää.

Torstai oli viimein lepopäivä mahtavien mutta touhukkaiden Argentiinan viikkojen jälkeen. Tänään perjantaina matkataan pääkaupunkiin Montevideoon, jonka nimi on huvittanut ainakin Joonasta jo pikkupojasta asti. Eteläisellä pallonpuoliskolla kesä alkaa kääntyä syksyyn, joten on paettava ylös lähemmäs päiväntasaajaa. Joonaksen ainoat sukat hävisivät pesulassa, joten meidän on pian saavutettava aurinkoisemmat släbärimaisemat.