Uruguay

Hei kaikki sadat lukijat, jotka olette jo usean viikon ajan käyneet täällä plokissa pettymässä kun uutta tekstiä ei ole ilmestynyt. Kerrotaanpa menneisyydestä.

Keskiviikkona 6.4. ylitettiin Rio de la Plata, ja siirryttiin Argentiinasta matkan neljänteen valtioon Uruguayhin. Olimme Uruguayssa lopulta puolisentoista viikkoa. Vaihdos 3,5 miljoonan asukkaan "pikkuvaltioon" lyhyine välimatkoineen oli tervetullut muutos Buenos Airesin ihmisvilinään.



Colonia del Sacramento (ke-pe)

Vietimme pari päivää Colonian kuvauksellisessa pikkukaupungissa. Päivät menivät leppoisasti vanhan salakuljettajien kaupungin, nykyisen UNESCO:n maailmanperintökohteen kaduilla tallustellessa ja hyvässä ruotsalaisseurassa, josta jo edellisessä blogitekstissä kirjoittelimme.

Vanhan kaupungin katu keskirännillä

Purjehduskerhon hiljainen satama

Yhden naisen hyväntekeväisyysjärjestö

...ja sen toimisto...

Autojen seassa liikennöivät hevosvankkurit ja tienpenkalla laiduntavat eläimet ovat varsin yleinen näky Uruguayssa

Montevideo (pe-su)

Viikonlopuksi siirryttiin pääkaupunkiin. Lauantaina kiertelimme vanhaakaupunkia ja sunnuntaina kävimme jokaviikkoisilla Tristan Narvajan markkinoilla, missä oli äkkiseltään laskettuna kymmenisen kilometriä toripöytää. Tällä järkyttävän kokoisella kirpputorilla oli myyntiartikkeleina hedelmiä, antiikkia, taidetta, levyjä, vaatteita, videoita (Montevideossa, heh), rekisterikilpiä, AIVAN kaikkea, suurimmaksi osaksi tavallisten ihmisten myymää käytettyä tavaraa. Pisteet Uruguaylle kierrätyksestä tai ainakin hyvästä yrityksestä.

Tämä 26-kerroksinen mökki keskusaukion laidalla oli 1928-35 Etelä-Amerikan korkein rakennus

Montevideo aallonmurtajalta nähtynä

Lauantai-iltapäivän maltillinen kirpputori keskustassa...

...kun taas sunnuntaina meno oli jo astetta villimpää.

Punta del Este (su-ke)

Yli kuukauden tauon jälkeen alkoi olla jo ikävä rantaelämää. Punta del Este on mäkkäreineen ja hienoine hotelleineen kuin mikä tahansa rantalomakohde missä tahansa päin maailmaa. Nyt on kuitenkin syksy, mikä tarkoittaa low-seasonia, mikä tarkoittaa sitä, että missään ei ole ketään. Ruuhkaisin ranta näytti tältä:




Alkuviikko sunnuntai-illasta keskiviikkoon meni mukavasti rannalla. Cordobasta lähtien meidän kanssa samoilla askelmerkeillä liikehtinyt Robin ja siskonsa Rebecca tulivat myös Puntaan. Puhuimme heidän kanssaan kolmea eri kieltä sekaisin, joista mikään ei ollut meidän oma. Tosin Robin osasi sanoa suomeksi perinteisten kirosanojen lisäksi myös "asun roskiksessa" ja "olen jälkeenjäänyt." Se on sanottava, ettei kielten opiskelusta ainakaan haittaa ole ollut tähän astisessa elämässä.

Pohjoismainen illanvietto

Punta del Diablo (ke-pe)

Lähdimme keskiviikkona Puntasta toiseen, kuulopuheiden mukaan tyystin erilaiseen kohteeseen Punta del Diabloon. Joku uruguaylainen mainosti meille paikkaa jo Florianopolisissa ollessamme, ja otimme neuvosta vaarin onkeemme. Tässä kalastajakylässä luonto on niin sanotusti pääosassa, kuten kuvista voinee päätellä. Asfaltointikin loppuu kilometrejä ennen kylää.

Koiria kylässä on paljon, varmaan yksi jokaiselle matkailijalle. Tämä uskollinen kaveri seurasi Joonasta koko oleskeluajan lukuisista eksytysyrityksistä ja systemaattisesta ignoroinnista huolimatta.

Hostellin koirapesue. Keskellä Blackien ruskea kaksoisolento Brownie (heh).

Chuy

Chuy on Uruguayn ja Brasilian rajalla sijaitseva kaksoiskaupunki. Kaupungin halki kulkevan nelikaistaisen tien toisella laidalla puhutaan espanjaa, toisella portugalia - toisella maksetaan pesoilla, toisella realeilla. Rajan ylittäminen on helppoa, sen kun kävelee kadun yli, mutta rajamuodollisuudet hoidetaan jo kaupungin sisääntuloväylillä. Tännepäin matkaa suunnittelevat huomio! Punta del Diablosta Chuyhin tullessa emme tajunneet sanoa bussikuskille rajanylitysaikeista, ja niinpä kävelimme bussiasemalta rinkat selässä pari kilometriä takaisinpäin hakemaan maastapoistumisleimat migraatiokioskista.


Viidennentoista päivän leimat passissa jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Porto Alegrea, takaisin Brasilian puolelle. Siitä seuraavassa numerossa.