Floripa-Sao Paulo-Bauru-Sao Paulo-Foz do Iguaçu?

Tämä teksti on kirjoitettu torstaina yöbussissa matkalla Florianopolisista Sao Pauloon. Olimme viikonlopun Baurussa Joonaksen kavereiden luona, siitä seuraavassa numerossa. Pääsimme vasta nyt nettiin ja Japanissa näyttää menevän vähän huonosti. Te siellä Suomessa olette varmaan paremmin ajan hermolla kuin me täällä. Nyt olemme Felipe-nimisen herrasmiehen, myös Joonaksen vanhoja tuttuja, kyydissä matkalla Baurusta Sao Pauloon, ja tarkoitus on ottaa bussi jonnekin, luultavasti Iguassun putouksille.

Edellisen blogin kommentoijille voimme ilolla todeta, että Blackie-koira sai seuraavana päivänä uuden kodin. Leikimme koiran kanssa (tai Annu leikki, Joonas istui iltaa naapureiden kanssa) sunnuntai-illan, ja maanantaina aamupäivällä ruokittuamme Blackien kahdesti menimme koko perheellä biitsille. Tunnin parin kuluttua eräs koiranystävä löysi itselleen uuden perheenjäsenen ja jätimme Blackielle haikeat hyvästit.

Lähdimme juhlistamaan tapahtunutta Pizzariaan, jonne meneminen oli puhutellut meitä jo viikon. Kotimatkalla viisi juustoa pekonilla vei keskittymisen ruuansulatukseen, ja Joonas teloi varpaansa katukiveykseen. Puntit tasoittuivat, kun Annu lähti pitämään hauskaa ja Joonas jäi kotimieheksi.

Karnevaalit olivat kaikkineen aikamoinen tapahtuma. Kun ihmisiltä kysyy, miksi karnevaalia juhlitaan, monet vastaavat ”it’s just a huge party, and I think it has also some religious meaning…” Valistimme paikallisia, että kyseessä on paaston aloitusjuhla 40 päivää ennen pääsiäistä. Juhlan luonne on moninainen ja hyvinkin hilpeä, on katuparaateja, huippuartisteja (myös muita musiikkityylejä kuin sambaa), kansanjuhlia ja yleistä ilonpitoa. Myös meidän pihapiirissä viihdyttiin: poppi soi ja portugalin ja espanjansekainen molotus alkoi aamukahdeksalta ja jatkui myöhään yöhön.

Maailmalla tunnetuin yksittäinen juttu on tietysti sambodromolla (stadionmainen suora katu, jonka molemmilla puolilla on yleisöä nousevissa katsomoissa) järjestettävä spektaakkelimainen show, jossa alueen sambakoulut kisaavat paremmuudestaan. Suurimmat ja näyttävimmät juhlat ovat Riossa, Salvadorissa ja Florianopolisissa. Tiistai-iltana Florianopolisin sambodromolla oli ohjelmassa parhaan sambakoulun palkintojenjako ja kahden parhaan koulun paraatit. Viikonloppuna olimme tuloksetta yrittäneet saada lippuja varsinaiseen karnevaalishowhun, jossa esiintyivät kaikki kaupungin kymmenkunta sambakoulua. Tiistaina jyvät oli karsittu akanoista, ja voittajaksi kruunattiin meidän kotihoodien Lagoa da Conceicaon sambakoulu. Tunnelma oli aivan mahtava ja visuaalisuus uskomatonta. Kaikki asut ja blocot, ne suuret liikkuvat koristerakennelmat, olivat käsittämättömän tarkkaa käsityötä, ja kaikki vain tätä viikkoa ja juhlaa varten. Tämä elämys on nähtävä omin silmin!

Keskiviikkona lähdimme reippaasti aamiaispöydästä naapurirannalle Joaquinaan. Grillasimme nahkaamme pari tuntia, ja iltapäivän lempeässä auringossa suuntasimme rannan tuntumassa oleville hiekkadyyneille kokeilemaan sandboardingia. Odotukset olivat kovat, sillä meillä oli yhteensä alla yksi laskupäivä tällä kaudella. Nahatonta isovarvasta ei paljoa murehdittu, kun Joonas vanhana lautakettuna laittoi välittömästi paikallisille hiekat suuhun ja Annu päälliköi "freestaililla" aivan miten tahtoi (kuten alla olevasta kuvasta itse kukin voi huomata...) Ylöskapuamisineen ja näyttävine kaatumisineen touhu on vähän kuin pulkkamäessä, mutta siitä se hauskuus oikeastaan syntyykin. Huikea kokemus, josta molemmat syttyivät!

Torstaina satoi, kuten matkapäivänä kuuluukin. Harmillista oli se, että yön aikana kuivaneet pyykit kastuivat aamun sateessa tyystin. Aamukahdeksalta iski pieni kuumotus pyykkien kuivumisen suhteen, sillä asunto piti luovuttaa puoliltapäivin. Virittelimme pyykit sisälle, ja kun aurinko paistoi niin taas ulos, ja kun alkoi taas sataa, survoimme märät vaatteet rinkkaan ja lähdimme kylille tavoitteena löytää kuivausrumpu ja Annulle korkokengät ennen illalla lähtevää Sao Paulon bussia. Olemme menossa viikonlopuksi Bauruun Joonaksen vaihtovuoden aikaisen kaverin valmistujaisjuhliin, joten juhlakengät pitää olla.

Pesula löytyi, vaatteet heitettiin rumpuun ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kävelimme pääkatua kilometrin löytämättä yhtään aukiolevaa ruokapaikkaa (täällä vietetään siestaa iltapäivällä), ja palasimme pääkadun suuntaista katua samoin tuloksin. Tällä välin pyykit olivat kuivuneet ja lähdimme niiden kanssa nälissämme ”läheiseen” ostoskeskukseen nopean ruuan toivossa. Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen Burger King ei pettänyt, ja nälkä lähti. Mäkkäri-indeksi käytiin myös tarkistamassa: Big Mac -aterian hinta on lähes käsittämättömät 15 realia eli noin 6,7 euroa! Kuka vielä väittää, että Brasilia on banaanivaltio? Ostoskeskuksesta ei kenkiä saatu, joten palasimme takaisin keskustaan, mistä kengät löytyivät melkein heti.

Taisimme tulla Riosta Floripaan jollain business-luokan bussilla, sillä olimme varautuneet ilmaisiin peittoihin ja snackseihin, joita ei näköjään tänään tarjoilla. Annulla on onneksi kuolemalta haiseva rinkkaan unohtunut märkä pitkähihainen, joka peittää pahimman ikkunasta tulevan viiman. Joonaksella on kaksi märkää rantapyyhettä.