Olemme tähän saakka nukkuneet dormeissa eli jaetuissa huoneissa. Banana Beachissä pariinkymmeneen neliöön oli mahdutettu neljä kerrossänkyä – tavaroiden määrästä, yleisestä siisteydestä tai vessajonoista ei varmaan tarvitse edes mainita. Huonetovereiden vaihtuvuus on suurta, mutta niiden kanssa on käynyt todella hyvä säkä, sillä olettaa sopii, että tien päällä on myös ihmisiä, joiden kanssa on hankala tulla toimeen.
Ihmettelimme heti alkuun israelilaisten paljoutta. Huoneemme kahdeksasta ihmisestä puolet oli valittua kansaa. Sielläpäin on tapana lähteä armeijan tai opiskelujen päätyttyä pitkälle matkalle ja kaukoitä, Australia ja Etelä-Amerikka ovat suosittuja kohteita, mikä kyllä huomattiin. Uusien ihmisten kanssa jutellessa kysymyksen ”where are you from” osasi ennen pitkää kääntää suoraan muotoon ”which city are you from”, ja vastaus oli useimmiten “near Tel Aviv.” Santa Catarinalla on muuten ranta nimeltä Joaquina, joka ääntyy lähes samalla tavoin kuin Jew-aquina…
Tilanne alkoi eskaloitua eilen, kun hollantilaisen Ericin tilalle tuli israelilainen insinööri ja huoneemme juutalaisprosentti nousi 75:een. Olimme tulossa rannalta, kun paikallisoppaamme ja entinen huonetoverimme Brenda, joka oli muutamaa päivää aiemmin lähtenyt hostellista neljän (israelilaisen, tietenkin) kaverinsa kanssa ja vuokrannut asunnon yksityiseltä taholta, tuli tarjoamaan saman vuokraisännän kahden hengen kämppää. Meidän oli tarkoitus vaihtaa tänään dormista privaattihuoneeseen, mutta checkasimmekin itsemme ulos ja tartuimme tarjoukseen.
Nyt meillä on arviolta 30-neliöinen 2h+kk+ph, oma rauha, maksimissaan yhden hengen vessajono, kahden hengen tavarat, ja hinta on halvempi kuin dormissa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti